Ihminen ≠ kone

”We are organisms, not computers.” -Robert Epstein: The empty brain

Mikäli pysäytät kenet tahansa kadunmiehen ja kysyt kumpi tuli ensin, ihminen vai tietokone, saat todennäköisenä vastauksena hämmentynyttä pään pyörittelyä. Oikeasta vastauksesta ei ole epäselvyyttä. Silti olemme taipuivaisia jäsentämään ajatteluamme metaforan kautta ja näemme ihmisyksilön tietokoneeseen rinnastuvana kojeena.

Ihmiskehossa ei kuitenkaan ole keskusta, joka käynnistää esiohjelmoidun liikemallin nimeltä ”kyykky” tai ”hyppy”. Sen sijaan me olemme käsittämättömän monisyisiä kokonaisuuksia. Kehittyneinkään tietokone ei rinnastu siihen loppusummaan, jota ihmiseksi nimitetään. Vakioitujen liikemallien käynnistämisen sijaan kehomme pyrkii itsejärjestymään tavoitellun päämäärän mukaisesti. Motorisia taitoja vaativissa suorituksissa sisäisten tekijöiden lisäksi ulkoiset tekijät vaikuttavat tapoihimme toimia ja liikkua.

Liikkeen aikana kehossa tapahtuu tuhansia ja tuhansia asioita samanaikaisesti. Keholla on myös tuhansia ja tuhansia vaihtoehtoja toteuttaa haluttu liike. Seikan ymmärtäminen ei edellytä esimerkiksi aistien, hermoston ja lihasten toimintaan liittyvien yksityiskohtien tarkastelua tai nivelten astelukujen huomioimista. Kokeilepa mennä kyykkyyn linjaamalla jalkaterät suoraan eteen. Toista liike kääntämällä toinen jalka sisään. Havaitset välittömästi, kuinka jo pieni muutos jalan asennossa vaikuttaa miltä liike kehossa tuntuu.

Samaan yksinkertaistettuun tapaan ruumiisi ulkopuolelle jäävien asioiden vaikutus liikkeeseen on helppoa tiedostaa mielikuvaharjoituksen avulla. Kuvittele, mikä merkitys muun muassa ympäristöllä, ajankohdalla tai muilla henkilöillä on suoritukseesi, jos teet kyykkyliikkeen aamuvarhain epätasaisella alustalla tyhjässä kuntosalissa. Tai kun teet saman liikkeen iltapäivään sijoittuvan kisan aikana tasaisella nostolavalla satapäisen yleisön edessä.

Edeltävät havainnollistukset ovat erittäin karrikoituja. Liikkeeseen liittyy lukematon määrä muutostekijöitä vaikka kaksi yhtenevää suoritusta tehtäisiin peräkkäin. Liikemalleja ei ole koskaan mahdollista toistaa täysin identtisesti kehomme kompleksisuuden ja alati muuttuvan todellisuuden ansiosta. Mitä enemmän ihmiskeholla on vapautta liikkeen tuottamiseksi, sitä enemmän keholla on mahdollisuuksia ilmaista liikettä monimuotoisesti. Tämä luo paremmat edellytykset urheilla, liikkua ja elää ennakoimattomienkin muuttujien alaisuudessa.

Ihmiskeho on paljon uskomattomampi kokonaisuus kuin yksikään laite. Laitteiden kaltaisesti me kuitenkin tarvitsemme jatkuvaa huoltoa, jotta suoriudumme valitsemistamme haasteista mahdollisimman hyvin. Kinstretch-tunneilla emme viritä elektronisista piireistä kasattuja tietokoneita vaan keskitymme työstämään lihaksista, luista ja muista orgaanisista komponenteista rakentuvia läppäreitämme. Emme kuitenkaan yritä hakkeroida kehojamme pikavoittojen toivossa vaan aherramme yhdessä ruumiimme hardwaren parissa pysyvän ja paremman perustan luomiseksi.

Tule mukaan upgreidaamaan toimintakykysi, sillä kehosi merkkiä tai mallia et voi vaihtaa uuteen!

Kinstretch oppimisvälineenä

Liikunnan tärkeys

Olen kokenut liikunnan parissa paljon: voittoja ja tappioita, onnistumisia ja pettymyksiä. Liikunta on mahdollistanut kokemusten jakamisen ja kontaktien luomisen. Olen tavannut uskomattomiin suorituksiin kykeneviä henkilöitä, omalaatuisia persoonia ja pakkomielteeni jakavia kollegoita. Liikunnan ansiosta olen saanut elinikäisiä ystäviä.

Liikkuminen on aina ollut kiinteä osa elämääni. Minulla on ollut monenlaisia vaiheita ja motiiveja liikuntaharrastuksissani. Olen kilpaillut vakavamielisesti ja verenmaku suussani. Liikunta on myös ollut kepeää ajanvietettä ja tavoitteetonta hölmöilyä.

 

Ennen kaikkea olen kuitenkin pyrkinyt vaikuttamaan hyvinvointiini ja elämänlaatuuni liikunnan avulla. Tilanteet ja tapahtumat ovat sekä haastaneet että opettaneet minua fyysisesti ja henkisesti. Liikunnan kautta niin kehoni ja sen toiminta kuin mieleni ja ajatustapani ovat tulleet tutummiksi. Liikunta on luonut minut.

FRC- ja Kinstretch-menetelmät muuttivat käsitykseni liikunnasta, liikkeestä ja itsestäni. Löysin aikaisempaa vakaamman ja kokonaisvaltaisemman perustan.

Minä vs. maailma

Harrastuksiini ja harjoitteluuni on aina liittynyt ulkoisia mittareita. Jääkiekkossa, jalkapallossa ja salibandyssä vastustajan kyykyttäminen sekä mestaruusjuhlat olivat tavoitteina. Pelaajaroolini täyttämisen lisäksi halusin tehdä mahdollisimman paljon pisteitä ja saada mahdollisimman paljon peliaikaa.

Yksilölajien kohdalla asetelma ei muuttunut. Kilpaa juostessa kova ja rehti kisa ei ollut tarpeeksi vaan halusin olla muita nopeampi vaikka kyynärpäätaktiikkaan turvautuen. Lenkkeilijänä ”runner’s high” oli vain sivutuote ja yritin kasvattaa juoksulenkkieni pituuksia kerta toisensa perään. Voimanostajana alle 650 kilon yhteistuloksella en edes kuvitellut nousevani lavalle kisailemaan. Noudattamani saliohjelmat olivat aina suunnattu keskivertoa pidemmälle edistyneille voimailijoille.

Halusin saavuttaa alituisesti enemmän ja enemmän. Annoin ymmärtää pyrintöjen olevan minua itseäni varten. Todellisuudessa peilasin suorituksiani ja ominaisuuksiani aina johonkin ulkoiseen.

Toistuvat vaikeudet

Käytin suunnattomasti aikaa ja vaivaa tavoitteideni eteen. Kuvittelin tulevani entistä paremmaksi periksiantamattomuuteni ansiosta. Oletin saavuttavani todellisen hyvinvoinnin ja parhaan mahdollisen suorituskyvyn tekemällä töitä sinnikkäästi.

Loukkaannuin useasti pyrintöjeni aikana. Pienet vaivat häiritsivät arkeani ja treenaamistani. Lonkka- ja selkäkivut, olkapää- ja polvivaivat vuorottelivat eivätkä jättäneet minua rauhaan kaikista ongelmanratkaisuyrityksistä huolimatta. Pakkomielteisyyttä lähentelevä kilpailuviettini oli niin voimakas, etten halunnut kuunnella mitä kehoni minulle kertoo. Oletin ruumiini mukautuvan mikäli jatkan harjoittelua riittävän päättäväisesti.

En ajatellut asioita tarpeeksi kokonaisvaltaisesti. En ymmärtänyt kehoni toimintaa. En valinnut tekniikoita minulle sopivasti. En tehnyt vaadittavia pohjatöitä ennen harjoittelun ja kilpailun aloittamista.

Harrastamani lajit ja liikuntamuodot eivät ole epäkelpoja ja tuomittavia. Lähes jokaiseen liikuntatapaan liittyy useita hyviä puolia. Olennainen kysymys on, sopiiko tietty liikuntamuoto yksilölle juuri sillä hetkellä?

Ammattilaiset ottavat tavoitteidensa eteen riskejä. Harrastajien kohdalla hyvinvoinnin ja liikuntaharrastuksen mielekkyyden tulisi aina asettua mahdollisten vaaratekijöiden edelle. Heille kompromissit terveyden kustannuksella ovat tarpeettomia.

Kohti parempaa perustaa

En luovuttanut missään vaiheessa vaikka liikunnan aiheuttamat ongelmat tekivät elämästäni vaivalloisen. Vuosien opiskelusta huolimatta tunsin, etten ymmärrä ihmiskehon toimintaa riittävän yksityiskohtaisesti. Tiedostin työkalupakistani puuttuvan jotain, minkä avulla kykenen kehittämään itseäni kokonaisvaltaisemmin. Onneksi sisukkaan eteenpäin puskemisen sijaan suuntasin huomioni perusteisiin.

Sosiaalisen median välityksellä vastaani tuli Dewey Nielsenin, Hunter Cookin, ja Andreo Spinan videoita. Näyttävien kehollisten suoritusten lisäksi he vaikuttivat hyvinvoivilta. Huomasin, että heitä yhdistää jokin asia.

 

Andreo Spinan kirjoituksiin perehdyttyäni päätin ottaa osaa FRC-seminaariin. Se oli käänteentekevä valinta. Seminaarin jälkeen jouduin arvioimaan uudelleen aikaisemmat päämääräni ja käyttämäni lähestymistavat.

Ajattelutavan muutos

Koulutuksen ansiosta tilastoajat, yhteistulokset ja muiden päihittäminen eivät olleet enää yhtä merkityksellisiä asioita minulle. Halusin olla kykenevämpi tekemään asioita monipuolisemmin. Kroppani valmistelu elämän yllättäviin haasteisiin asettui prioriteettilistani kärkeen.

FRC:n periaatteisiin paneutumisen sekä Kinstretch-harjoittelun avulla opin ymmärtämään monipuolisen liikkeen tärkeyden. Nivelten toiminnan parantamisesta tuli merkityksellisempää. Liikkuvuusharjoittelu ei ollut enää vain liikuntaharrastusten ohessa tehtävää lämmittelyä ja treeniohjelmien täytettä.

Oppimani ansiosta en enää ole riippuvainen ennalta määrätyistä, rajallisista ratkaisukeinoista ja tekniikoista. Tiukkarajaisesti strukturoitu treenaaminen näyttäytyy silmissäni vajavaiselta lähestymistavalta hyvinvoinnin tavoittelun suhteen. Keskityn kunnioittamaan valinnoissani sitä, mihin minut ihmisenä on evoluution myötä tarkoitettu. Elän liikettä.

Parempi perusta minulle

Liikunta on minulle yhä arvokas asia. Liike on minulle aikaisempaa tärkeämpää. Kilpailuviettini ei edelleenkään ole tyydyttynyt. Haluan yhä haastaa itseäni. Ulkoisen sijaan teen asiat itselleni.

Olen vasta alussa matkalla kohti parempaa elämänlaatua. Matka on kuitenkin minun matkani. Kehollisten haasteiden ja kehityskohteiden lista on kohdallani edelleen pitkä. Tiedän kuitenkin edistyväni. Teen päivittäin harjoitteita, jotka kunnioittavat kehoni antamia viestejä, ja jotka vastaavat kehoni ilmaisemiin tarpeisiin.

Ihmiselämän kaikkiin käänteisiin ei voi varautua ennalta. Saatan edelleen loukkaantua ja vahingoittaa itseäni. Paremman perustan ansiosta todennäköisyydet ovat pienemmät ja mahdolliset vammautumiset vähäisemmät. Lisäksi vahingon sattuessa kykenen valitsemaan itsehoidolliset keinot kohdistetusti.

FRC:n periaatteiden ja Kinstretch-harjoittelun ansiosta olen omavaraisempi. Aikaisempaan verraten kykenen harrastamaan moninaisempia liikuntamuotoja. Parempien edellytysten ja vähäisempien vaivojen ansiosta tekemiseni on myös tulokseekkaampaa.

Opin asioita itsestäni edelleen. Liikunta ja liike välittävät minulle monenlaisia viestejä. Kinstretch opettaa kokemaan ja mahdollistaa paremman kokemisen.

Onko KINSTRETCH™-harjoittelu kivaa ja mielekästä? Useimmiten. Haastavaa? Ehdottomasti. Tarpeellista? Todellakin!

– Ilkka

PAREMPI PERUSTA KAIKELLE

Primaariliikkeen palvelut keskittyvät suorituskyvyn ja hyvinvoinnin edistämiseen, tavoitteistasi ja taustastasi riippumatta.

Metodimme korostavat kokonaisvaltaista lähestymistapaa ihmiskehon toimintaan. Yhdistämme perinteisiä käytäntöjä ja uusimpia tekniikoita.

Tarjoamme ohjausta niin yksityishenkilöiden kuin yritysten ja yhteisöjen tarpeisiin.

Ota yhteyttä, niin teemme suunnitelman päämääriesi saavuttamiseksi.